Valtteri Tastula

Mulla on jatkuvasti käynnissä median ja dokumenttien digitalisointi- ja varmuuskopiointi. Se on projekti, joka ei ikinä tule valmiiksi. CD-levyjä läpikäydessä löysin mielettömän kiusallisen mutta samalla mielenkiintoisen aikakapselin nimeltä VEEPEE 1. Elämäni ensimmäinen mixtape. Suuret kiitokset iskälle sen polttamisesta 🥰

Levy nimettiin heti alussa ykkösosaksi. Ilmeisesti sen oli tarkoitus saada jatkoa, mutta niin ei missään vaiheessa käynyt. Meillä on kotona sadoittain vinyylejä ja normaaleja CD-levyjä joita on voinut kuunnella. Myös YouTube ja Spotify, jotka olivat jo olemassa levyn julkaisun aikaan, ovat varmasti vaikuttaneet asiaan.

Kappalelista VEEPEE 1:llä näyttää tältä:

1. Pikku-Orava – La Bamba (2006)
2. PMMP – Pikkuveli (2005)
3. Paula Koivuniemi – Kuka pelkää Paulaa (2006)
4. Lauri Tähkä & Elonkerjuu – Pauhaava sydän (2007)
5. Anna Abreu – End of Love (2007)
6. Antti Tuisku – Jälleen yksin oon (2004)
7. Pikku G – Me ollaan nuoriso (2003)
8. The Rasmus – Shot (2006)
9. Jani Wickholm – Hukun (2004)
10. Tea – Työt tykkää (2007)
11. Idols-finalistit – Pop-musiikkia (2007)
12. Santa Justa Klan – A toda mecha (2005)
13. Pikku-Orava – La Camisa Negra (2006)
14. Tiktak – Heilutaan (2003)
15. Ari Koivunen – Fuel for the Fire (2007)
16. Hanna Pakarinen – Go Go (2007)
17. Linkin Park – In the End (2000)
18. Irina – Pokka (2007)
19. Fran Perea – 1 más 1 son 7 (2003)
20. Pikku-Orava – Hips Don’t Lie (2006)

Uusin kappale on vuodelta 2007 eli olin vähintään 10-vuotias. Kuuntelinko oikeasti tällaista nelosluokalla? Olivatko sisarukset vaikuttamassa sisältöön? Olivatko nämä oikeasti sen hetken kovimmat biisit? Muistan, että kaikkia haluamiani biisejä ei ollut saatavilla, mutta olivatko nämä oikeasti sen hetken parhaat varavaihtoehdot?

Sisältö on yllättävän laaja sekoitus eri tyylilajeja ja kieliä. Kaikista suurin vaikutus on ollut selkeästi Idols-kisalla; 30 % levystä on kilpailijoiden musiikkia. Myös Serranon perhe on päässyt levylle kahdella kappaleella. (Tää sarja oli oikeasti yllättävän iso juttu Suomessa. Muistan katsoneeni Yleltä Perean haastattelun, jossa hän itsekin hämmästelee tulkin kanssa sarjan suosiota näin epärelevantissa maassa. Perean levyllä on oma sivu suomenkielisessä Wikipediassa, mutta ei espanjankielisessä. Levyn sijoittuminen Suomen listoilla kuitenkin mainitaan molemmissa.)

Levyllä on kolme Pikku-Oravan biisiä. Olin aluksi pöyristynyt siitä, että tällaista roskaa on edes kuunneltu! Sitten tajusin olleeni kirjaimellisesti ala-asteella. Lisäksi ne ovat ilmeisesti olleet osa jonkinlaista taiteellista visiota. Biisit sijoittuvat mixtapella samoille kohdille mitä Pikku-Oravan omassa levyssä. Ensimmäisessä kappaleessa esitellään levy ennen laulua ja viimeisessä kappaleessa harmitellaan levyn loppua laulun jälkeen. Keskimmäisen biisin roolia en ymmärrä. Lisää espanjaa?

Jotkut kappaleet ovat edelleen aika bängereitä. Käytännössä kaikki raskaammat kappaleet kuulostavat hyvältä. Erityisesti Linkin Park, The Rasmus ja Ari Koivunen. Tiktak on yleisesti semiaktiivisessa kuuntelussa. Fran Perea oli aivan ihana hengähdys lapsuuden nostalgiaa. Teaa voisi olla enemmän xq-levyillä. Pikku-Oravaa en toivottavasti kuule enää koskaan.